Esi-viikinkiajalla Salmen ympäristö näytti aivan toiselta kuin nykyään, koska tässä välissä maa on kohonnut ja meri vetäytynyt. Tuolloin Sõrven niemi oli saari, jonka erotti Saarenmaasta salmi nykyisen Salmen joen kohdalla. Salmen koulutalon takana oleva matala niitty oli puolestaan rauhallinen lahdenpoukama. Matka Itämeren ja Liivinlahden yhdistävän Salmen kylän salmen kautta säästi paljon aikaa, mutta saattoi olla hieman vaarallista, koska salmen kapeimmassa kohdassa oli laivaan helppo hyökätä sivusta päin.
Taistelun kulku ja aseet
Vaikka Salmen taistelun täsmällinen sijainti tai taistelujoukkojen koko ei ole tiedossa, on taistelun kulusta mahdollista tehdä joitain oletuksia hautaesineiden perusteella. Tiedämme, että Salmeen saapuneiden Ruotsin viikinkien laivastoon kuului monta erityyppistä ja eripituista laivaa. Kaksi laivaa jäi hautauspaikkaan, ja lisäksi oli oltava vähintään yksi laiva, jolla eloon jääneet poistuivat. Viikinkien laivastot olivat erikokoisia. Viikinkiajan lopulla 1000-luvulla oli myös erittäin suuria laivastoja, jotka yhdistivät usean päällikön voimat ja saattoivat koostua yli sadasta laivasta. Salmeen saapunut laivasto ei varmaan ollut näin suuri, koska esi-viikinkiaikana tehtiin pikemminkin pienempiä yhden päällikön johtamia ryöstöretkiä, jotka saattoivat koostua vain muutamasta laivasta ja yhteensä noin sadasta sotilaasta.
Salmen laivoissa olleiden hautaesineiden perusteella olivat sotilaiden tärkeimpiä aseita miekka ja jouset. Keihäitä oli Salmen laivoissa vähän, eikä sotakirveitä lainkaan. Puolustusaseena oli kilpi erittäin olennainen. Vaikka viikingit kuvataan enimmäkseen kypärän kanssa, ja Ruotsin laivahautajaisista on myös löydetty joitain yksittäisiä hienosti koristeltuja metallikypäröitä, ei Salmen laivoissa ollut yhtään kypärää.
Salmen taistelu alkoi jousiampujien hyökkäyksellä. Nuolisade osui niin laivoihin kuin miehiinkin, ja tulivat ensimmäiset uhrit. Seurasi verinen lähitaistelu, jossa pistettiin ja viillettiin miekoilla. Aiheutuneiden vammojen, murtuneiden luiden, silvottujen raajojen ja rikottujen pääkallojen perusteella olivat hyökkääjät erittäin voimakkaita ja miekan käsittelyssä hyvin taitavia. Viikinkien oma sotataktiikka oli juuri odottamaton ja nopea hyökkäys, mutta tällä kertaa onnistuttiin heidät itsensä yllättämään. Osa viikingeistä sai miekan iskuja suojaamattomaan selkään, osaa vastaan hyökkäsi usea vastustaja. Luiden perusteella arvioidun miekkataistelun mahdollinen kulku kertoo, että ensin koetettiin vastustaja tehdä taistelukyvyttömäksi lyömällä häntä käteen tai olkaan. Maahan kaatunut haavoittunut sotilas tapettiin miekaniskulla päähän.
Salmen I laivan kaivaus vuonna 2008 // Kuva: Saarenmaan museo
Taistelun jälkeen
Kuinka paljon oli taistelun toisen puolen kaatuneita ja kuka taistelun voitti, ei ole tiedossa. Joka tapauksessa eloon jääneillä oli mahdollisuus ja aikaa järjestää menehtyneille tovereilleen tapojen mukaiset hautajaiset. Suurin osa Salmen laivoista löydetyistä aseista oli ennen kuolleiden mukana hautaamista kuumennettu tulessa ja muulla tavoin tahallisesti vahingoitettu, jotta vältettiin niiden käyttöönotto vihollisen taholta. Miekan terät murennettiin, taivutettiin tai katkaistiin, ja kilpien levy kolhittiin.
Keihään kärkien lisäksi löydettiin Salmen laivoista kampoja ja pelinappuloita. // Kuvat: Maanus Masing / Saarte Hääl
Kuolleet sotilaat ja hautamuistot asetettiin rannalle vedettyihin laivoihin, jotka täytettiin sen jälkeen rantahiekalla ja soralla. On mahdollista, että Salmen toisessa laivassa peitettiin maa-aineksella ensin vain kuolleet. Muu osa laivasta jätettiin täyttämättä, minkä vuoksi luonnonvoimat vahingoittivat sitä enemmän siihen saakka, kunnes myrskyaallot peittivät laivan kokonaan merihiekan alle.
Tekstin laatija Marge Konsa
