Viikinkiajan alkuna pidetään vuoden 793 kesäkuun 8. päivää, jolloin anglosaksien kronikan mukaan pohjoisesta tulleet sotilaat hyökkäsivät Pohjois-Englannissa rauhalliseen Lindisfarnen luostariin. Tapahtuma merkitsi uuden ajanjakson alkua, jolloin pääasiassa Norjan, Ruotsin ja Tanskan sotilaat kylvivät pelkoa aina Länsi-Euroopasta itämaiden Bagdadiin saakka. Viikingit olivat kuitenkin enemmän kuin pelkkiä ryöstöretkeläisiä – he olivat ovelia kauppiaita, kokeneita merimiehiä, taitavia käsityöläisiä ja laivanrakentajia. Nimi viikinki tulee varhaisskandinavian sanasta “víkingr”, joka tarkoittaa meriretkillä kävijää.
Viikinki ei ollut kansallisuus, vaan ammatti – jokainen vapaa ihminen pystyi halutessaan alkamaan viikingiksi, nousemaan sitä kautta sosiaalisessa hierarkiassa ja keräämään omaisuutta.
Viikingit tekivät ryöstöretkiä Euroopan suuria jokia pitkin – Rein, Seine, Loire – aina Pariisiin saakka. Pariisi ryöstettiin vuoden 845 pääsiäisenä, ja kutsumattomista vieraista vapautumiseksi oli Ranskan kuninkaan maksettava viikingeille 3 150 kg hopeaa. Tämän lisäksi viikinkien päällikkö otti matkamuistona mukaansa palasen kaupunginmuuria. Ajan mittaan viikingit alkoivat viettää talvet valloittamissaan paikoissa, ja ryöstöretket venyivät välillä vuosien pituisiksi. Kului vielä muutama vuosi ja osa viikingeistä, esimerkiksi ne, jotka olivat jääneet asumaan Normandiaan, Irlantiin ja Pohjois-Englantiin, sulautuivat paikalliseen väestöön ja omaksuivat paikallisen kielen ja tavat.
Itäviikingit, joita kutsutaan varjageiksi, purjehtivat Itämeren yli ja pitkin Venäjän suuria jokia etelää kohti. Tätä reittiä kutsuttiin Itätieksi eli nimellä “Austrvegr”. Monien tällaisten retkien kohteena olivat tuon ajan maailman rikkaimmat kaupungit: Bysantin keisarikunnan pääkaupunki Konstantinopoli (nykyinen Istanbul) ja Arabian kalifaatin pääkaupunki Bagdad. Bysantin keisarikunnassa viikingit näyttivät taitonsa niin hyvin, että keisarin henkivartijajoukko koostui viikingeistä. Bysantin hyvän kirjanpitotaidon ansiosta tiedämme, että henkivartijoiden joukossa oli myös useita suomalais-ugrilaisia ja baltialaisia nimiä.
Perimätietojen ja Venäjän kronikoiden tietojen perusteella tiedämme, että Ruotsista kotoisin olevat itäviikingit perustivat vuonna 862 Kiovan Venäjän valtion, jonka tärkeimmäksi paikkakunnaksi muodostui Kiova. Viikinkien ylimystön paikallaolosta Kiovan ympäristössä kertovat myös useat skandinaaviset hautapaikat.
Viikingit ja Saarenmaa
Tutkijat ovat jakaneet Viron kahteen toisistaan selvästi erottuvaan kulttuurialueeseen: Rannikko-Viroon ja Sisä-Viroon. Rannikko-Viro käsitti Länsi-Viron saariston, Länsi-Viron mannerosan aina Pärnun jokeen asti etelässä sekä Pohjois-Viron. Sisä-Viro käsitti historialliset Tarton, Viljandin ja Võrun maakunnat eli Etelä- ja Kaakkois-Viron. Näiden kahden alueen väliin jää suuri metsien ja soiden peittämä alue, jolta ei ole löydetty maatalousvaltaista pysyvää asutusta.
Viikinkiajan Saarenmaata nimitettiin Skandinavian saagoissa Eysyslaksi, ja se käsitti sekä Saarenmaan että Hiidenmaan, mutta Hiidenmaalla on tehty vähemmän muinaisaikaisia löytöjä. Saarenmaa sijaitsi Itätien lähtöpisteessä, ja kauppareitin valvominen takasi vahvan talouden, mistä kertovat useat muinaisajan löydöt. Saarenmaan tärkein vientituote oli rauta, jota tuotettiin paikallisesta suomalmista, jonka jälkiä löytyy Tuiusta vielä tänäkin päivänä.
Saarenmaan valta merillä muodostui ajan mittaan niin vahvaksi, että pappi Henrikin oli kirjoitettava Liivinmaan kronikkaan, että saarenmaalaiset ja kuramaalaiset olivat Itämerellä kaikkein pelätyin mahtivoima.
Myös Tanskan kuningaskunnan kiinnostus Saarenmaan alueita kohtaan perustui juuri vahvaan merenkäyntikulttuuriin ja tietojen tarpeeseen.
Saarenmaan paikkakuntien ja linnoitusten sijainnit liittyvät peltoalueiden sijaintiin sekä lähellä oleviin satamapaikkoihin. Tuon ajan linnoituksista on varmasti tiedossa Pöiden linnoitus sekä uudelleen käyttöön otettu Asvan linnanmäki, jotka olivat oletettavasti paikallisen eliitin vallassa. Niiden toimintaa säätelivät tavat ja lait, ja ne olivat kaukaa tulleiden vieraiden pysähtymispaikkoja.
Saarenmaan huippukautena pidetään 1100-lukua, jolloin Skandinavian viikinkiretket olivat päättyneet, ja nyt saarelaisilla oli olennaista suurempi rooli Itämeren sodankäynnissä. Kuuluisimmaksi tapahtumaksi muodostui Ruotsin suurkaupungin Sigtunan tuhoaminen, jossa saarenmaalaisilla arvioidaan olleen olennainen rooli. Samalla oletetaan, että Tarton kaupungin takaisin valloittaminen Kiovan Venäjän ruhtinaiden joukoilta ja myöhempi Pihkovan taistelu tapahtui saarenmaalaisten johdolla.
Tekst: Hardi Lipand
Päisefoto: Salme Viikingiturg
